Odotamme esikoispoikamme syntyvän lokakuussa. Lapsestamme tulee subutex-vauva. Minä ja mieheni käytämme sitä molemmat, päivittäin. Olen käynyt vieroituksessakin, mutta huonolla lopputuloksella. Tämä päihderiippuvuus on pahinta mitä tiedän. Ei, kyse ei ole siitä etten rakastaisi lastani tai että tahallani haluaisin aiheuttaa hänellä kärsimystä. Monet tuomitsee varmasti minut huonoksi äidiksi kun käytän, mutta niin tuomitsen minä itsenikin. Kukaan joka ei ole läpikäynyt samaa sairautta, ei voi tietää kuinka se raastaa kun subutex menee lapsen edelle. En tule ikinä antamaan anteeksi itselleni ja mietinkin olenko minä ansainnut lastani? 

En ole kunnolla edes sisäistänyt asiaa, että minusta tulee äiti. Henkisesti olen varautunut yöheräämisiin, lapsen ehdoilla elämiseen ja muutenkin vauva-arkeen. Siihen en taas pysty varautumaan mitenkään, että lapseni tulee syntymään vieroitusoireissa, jos en saa lopetettua käyttöä. Olen ajatellut että mikset lopeta, lapsesi kärsii samat vieroitusoireet kun sinäkin, mutta turhaan. 

Olen tottunut elämään elämää, jossa joka päivä juostaan hakemaan aineita tai tehdään rikoksia että saadaan rahaa. Sitä elämää en todellakaan kaipaa! Haluan olla hyvä äiti pojalleni, antaa niin paljon rakkautta kuin pystyn sekä vielä enemmän ja uskoa häneen. 

Tällä hetkellä poika on aktiivinen kaveri ja rakenne-ultrassa ei ollut mitään poikkeavaa. Eli voisin sanoa että tervettä poikaa lupaili. Ikinä ei voi tietää onko syntyessä hänellä vamma tai kun hän kasvaa vai onko poikamme terve. Jokainen on yksilö, enkä voi tukeutua muiden tarinoihin heidän subutex-vauvoistaan, ikävä kyllä.